Kirjojen lukeminen antaa sanoja, avartaa kokemusta ja kutsuu ajattelemaan itse. Valmiiden tekoälyvastausten jatkuva käyttö voi viedä tilaisuuden oppia. Siksi lukemiselle kannattaa tehdä tilaa juuri nyt.
Vaikea kappale tulee vastaan. Sen voisi lukea uudelleen, pysähtyä ja yrittää ymmärtää. Tai sen voisi antaa tekoälylle ja pyytää kolme pääkohtaa.
Minuutin päästä asia näyttää selvältä. Mutta ymmärsimmekö kirjoittajan ajatuksen vai saimmeko vain selityksen, joka kuulosti ymmärrettävältä? Työkalut lupaavat poistaa ajattelun vaivan, vaikka osa vaivasta on juuri sitä työtä, jossa opimme.
Kirja vaatii muodostamaan mielikuvia, muistamaan ja yhdistämään asioita. Lukijan täytyy sietää epävarmuutta ja kulkea ajatuksen mukana myös pois omista oletuksistaan.
Alice Sullivanin ja Matt Brownin seurantatutkimuksessa vapaa-ajan lukeminen oli yhteydessä nuorten sanavaraston kehitykseen, vaikka aiempaa osaamista ja perhetaustaa huomioitiin. Yhteys ei yksin todista syy-seuraussuhdetta. Tutkimus: Sullivan ja Brown, 2015.
Sanat auttavat huomaamaan eroja. Epäily, epävarmuus ja epäluottamus kuvaavat erilaisia suhteita tietoon ja ihmisiin. Mitä tarkemmin osaamme nimetä kokemuksiamme, sitä tarkemmin voimme keskustella niistä.
Kirjallisuus antaa lisäksi mahdollisuuden viipyä toisen ihmisen maailmassa. Barack Obama kuvasi tätä kirjastonhoitajille osoittamassaan kirjeessä: ”Lukeminen ihmisistä, joiden elämä oli hyvin erilaista kuin omani, opetti minua asettumaan toisen asemaan.” tekoälyn suomentamana. Lähde: Obaman kirje, 2023.
Lena Wimmerin ja kumppaneiden meta-analyyseissa kaunokirjallisuuden lukemisella havaittiin kokeissa pieni myönteinen vaikutus empatiaan ja toisten mielentilojen ymmärtämiseen liittyvissä tehtävissä. Kirja voi tarjota harjoitusta näkökulmaan, jota oma elämä ei tarjoa. Tutkimus: Wimmer ym., 2024.
Tekoälyn liiallisen käytön tyhmentävä puoli alkaa näkyä, kun tämä oma työ jää toistuvasti tekemättä. Jos pyydämme aina koneelta tulkinnan, perustelun ja johtopäätöksen, saamme lopputuloksia harjoittelematta niiden muodostamista. Sujuva vastaus voi antaa osaamisen tunteen, vaikka emme pystyisi selittämään asiaa ilman apua.
Marshall McLuhan tarjoaa tälle huolelle käsitteen: amputaatio. Teoksessaan Understanding Media (1964) hän tarkastelee teknologiaa ihmisen aistien ja toimintojen laajennuksena, johon liittyy turtumista. Tekninen jatke voi heikentää herkkyyttämme huomata, miten se muuttaa meitä. Lähde: McLuhanin teoksesta koottu katkelma.
Tekoälyyn sovellettuna ajatus on epämukava: tuotamme enemmän tekstiä ja vastauksia samalla kun oma lukeminen ja päättely voivat jäädä sivuun. Sujuvuus peittää sen, mitä emme enää harjoittele. Tämä on McLuhanin ajatuksen sovellus nykyhetkeen, ei väite osoitetusta aivovauriosta.
Bastanin ja kumppaneiden matematiikan kenttäkokeessa keskustelubotin tapainen tekoälyapu paransi harjoituksista suoriutumista. Kun apu poistettiin, sitä käyttäneet oppilaat suoriutuivat heikommin kuin ilman tekoälyä harjoitellut vertailuryhmä. Oppimista tukeva tutorversio lievensi haittaa. Tässä opetustilanteessa hyvä suoritus työkalun kanssa ei siis taannut itsenäistä osaamista. Tutkimus: Bastani ym., 2025.
Microsoft Researchin ja kumppaneiden kyselyssä 319 tietotyöntekijän vahvempi luottamus tekoälyyn oli yhteydessä vähäisempään raportoituun kriittiseen ajatteluun. Itsearviot eivät osoita älykkyyden heikentymistä, mutta havainto nostaa esiin huolen vastausten liian kevyestä arvioinnista. Tutkimus: Lee ym., 2025.
Työkalun rakennekin vaikuttaa: valmis vastaus houkuttelee erilaiseen työskentelyyn kuin omaa yritystä edellyttävä tutor. Tekoäly voi kysellä lukemastamme, etsiä vastaväitteitä ja avata käsitteitä. Jos se myös tulkitsee ja muodostaa mielipiteet puolestamme, meille jää hyväksyjän tehtävä. Vähiten tuntemissamme aiheissa vastausten arvioiminen on vaikeinta.
Siksi kannattaa lukea ensin itse. Muotoilla oma käsitys ennen koneen ehdotusta. Palata alkuperäiseen lähteeseen ja kysyä, mitä tiivistelmä jätti pois. Jos käytämme tekoälyä kirjoittamiseen, meidän kannattaa myös pystyä omin sanoin perustelemaan tekstin väitteet.
Kaikkea lukemista ei silti tarvitse oikeuttaa hyödyllä. Mario Vargas Llosa sanoi Nobel-luennossaan: ”Lukeminen muutti unelmat elämäksi ja elämän unelmiksi.” tekoälykäännös. Kirjan parissa voi viihtyä, järkyttyä, nauraa ja löytää jotain, mitä ei osannut etsiä. Lähde: Nobel-luento, 2010.
Tänä iltana kannattaa siis avata kirja. Antaa sille aikaa myös ensimmäisen vaikean sivun jälkeen. Ajattelun vaiva voi olla juuri se osa lukemista, jota eniten tarvitsemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti